”Opin puhumaan rahasta, koska oli pakko”

(Juttu kopioitu Turun Sanomien artikkeli:)

”Opin puhumaan rahasta, koska oli pakko” – Keikkalaulaja teki oppaan siitä, kuinka oman taiteen ympärille luodaan bisnestä

Keikkailevien artistien ja keikkojen tilaajien kirjavat motiivit, yhteisten pelisääntöjen puute sekä suoranainen tietämättömyys tekevät kentästä villin vyöhykkeen.

Ari-Matti Ruuska

Tiina Salminen da Costan mielestä keikkailevien artistien palkkio-asioista olisi tärkeää puhua nykyistä avoimemmin.

Tiina Salminen da Costan mielestä keikkailevien artistien palkkio-asioista olisi tärkeää puhua nykyistä avoimemmin.

Annina Karhu

– Ihmisillä on usein tapana hakata päätään seinään niin kauan, että tulee kuhmu, näpäyttää keikkalaulaja ja Humanistisesta ammattikorkeakoulusta vastikään kulttuurituottajaksi valmistunut Tiina Salminen da Costa.

Hänen tuoreen opinnäytetyönsä Luo liiketoimintaa taiteesi ympärille – Opas vapaan kentän artisteille lähtöideana toimi artistien usein kokema rahakammo.

– Taide on monelle intohimo ja henkistä pääomaa, joka koetaan hankalaksi hinnoitella. Rahalla on paha kaiku, eikä se monen mielestä saisi missään tapauksessa olla syy, miksi taidetta tehdään, Salminen da Costa kertoo.

Hän tuntee paljon esiintyviä taiteilijoita ja hänelle ovatkin tulleet tutuksi asenteet: ”taas tuli tehtyä ilmaiskeikka” tai ”taas ne maksoivat huonosti”.

– Artistit ovat kuitenkin itse sopineet keikkansa niillä ehdoilla, jotka heitä sitten harmittavat, Salminen da Costa muistuttaa.

Hän itse toimi ennen opintojaan viisi vuotta digitaalisen markkinoinnin b to b -myyjänä.

– Silloin opin puhumaan rahasta, koska oli pakko. Ilman tätä kokemusta en ehkä osaisi arvostaa liiketoiminnallista ajattelutapaa.

Opinnäytetyötään varten Salminen da Costa keräsi tietoja artisteilta, heidän työnsä tilaajilta sekä asiantuntijoilta.

Tutkimuksen kohteena olivat vapaan kentän artistit, jotka eivät ole menestyneitä julkisuuden henkilöitä vaan freelance-keikkailijoita.

Erilaisten Facebook-ryhmien kautta jaettuun kyselyyn vastasi 170 artistia, joista reilu puolet oli muusikkoja. Muista ammattiryhmistä olivat edustettuina näyttelijät, teatteri-ilmaisunohjaajat, pyroartistit, tanssijat ja stand-up-koomikot.

Kyselyn tulos kertoo, että kahdeksan kymmenestä keikkailevasta artistista tekee silloin tällöin ilmaiskeikkaa. Joka kymmenes tekee sitä jatkuvasti. Esiintyjän tyypillinen ansio on 150–300 euroa keikasta, ja keikkoja on keskimäärin parina viikonloppuna kuukaudessa.

Esiintyjissä kysely nosti pintaan paljon tunteita, mutta keikkojen tilaajien näkökulmasta tilanne näyttää usein hieman erilaiselta. Tilaajat esimerkiksi kertoivat, että moni artisti itse pyytää saada tulla soittamaan ilmaiseksi.

– Tämä hieman yllätti minut. Artistien markkina-arvo ei ole korkea, koska he pelkäävät pitää puoliaan. Taiteilijat itse luovat kentän sellaiseksi kuin se on, Salminen da Costa pohtii.

Ari-Matti Ruuska

Tiina Salminen da Costa on keikkalaulaja ja kuttuurituottaja.

Tiina Salminen da Costa on keikkalaulaja ja kuttuurituottaja.

Keikka-artistin arki on tuttu myös Salminen da Costalle itselleen. Hän laulaa eri kokoonpanoissa ja tekee tuliesityksiä. Esiintymisiä on niin kirkoissa, yksityistilaisuuksissa kuin baareissakin.

– Kokemuksen myötä olen alkanut hahmottaa sitä, kuinka paljon kulutan keikkaan resursseja ja kuinka paljon palkkaa voin pyytää.

Salminen da Costalla on tullut vastaan sellaisiakin tilanteita, että on sovittu keikka ja palkkio, mutta jälkeenpäin tilaaja ei haluakaan maksaa koko summaa.

– Silloin olen miettinyt, uskallanko purnuttaa tästä asiasta, ja jos purnutan, niin en ehkä koskaan enää pääse siihen paikkaan keikalle.

Salminen da Costa kokee, että artistien pitäisi pystyä pitämään puoliaan, koska samalla tulee puolustaneeksi kaikkien kollegoiden etuja, ja kulttuuritarjonnassa säilyy tietty laatu.

Keikkailevien artistien palkka-asioista olisi Salminen da Costan mielestä tärkeää puhua avoimesti. Tässä suhteessa hänen opinnäytetyönsä on yhdenlainen keskustelunavaus.

– Palkoista puhumisen ei tarvitsisi olla salaista kuiskuttelua.

Salminen da Costa muistuttaa, että se helpottaisi myös keikkojen tilaajia, jos olisi selkeämmät pelisäännöt sen suhteen, mitä mistäkin pitää maksaa.

– Tilaajien on esimerkiksi usein vaikea ymmärtää, mitä kaikkea maksimissaan 10 minuutin tuliesitys vaatii. Taiteilijan on tehtävä lupahakemukset, hoidettava paikan päälle vaahtosammutin ja sen käyttäjä ja tehtävä koreografiat, puhumattakaan siitä, että työssä on aina läsnä todellinen vaara.

Kyselyn mukaan ammattilaisuuden määritelmä on artisteille itselleenkin melko epäselvä.

– Olisi tärkeää määritellä, milloin voidaan puhua ammattilaisuudesta. Jossain tapauksessa on kyse harrastamisesta, joku keikkailee oman intohimonsa vuoksi, joskus keikat taas vastaavat kysyntään ja siitä tulee työtä, josta maksetaan rahallinen korvaus.

Ammattilaisuuden määritteleminen esimerkiksi vuosikokemuksen perusteella on hankalaa, koska jotkut esiintyvät tiiviisti ja toiset vastaavasti paljon harvemmin.

Koulutuksella on monesti merkitystä, mutta toisaalta esimerkiksi monilla ammattimuusikoilla ei välttämättä ole muodollista koulutusta alalle.

– Jos osaa laulaa tosi hyvin, voi vaikka osallistua Voice-laulukilpailuun, ja päätyä alalle.

Jonkinlainen järjestäytyminen ja standardien päättäminen olisi Salminen da Costan mukaan joka tapauksessa tarpeen.

Ensiapua keikkailijan arkeen on tarjolla opinnäytetyön ohessa syntyneestä Luo bisnestä taiteesi ympärille -oppaasta, jonka tarkoitus on antaa keikkaileville artisteille tietopohjaa oman alansa ja omien kykyjensä tuotteistamiseen.

Luo bisnestä taiteesi ympärille -opas on avoimesti ladattavissa Theseuksesta ja Tiina Salminen da Costan nettisivuilta.