Mitä biisejä coverbändi soittaa?

Kaikilla bändeillä on varmasti omat settinsä, mutta esittelen tässä hieman suosikkisettejämme, joita olemme soittaneet häissä ja muissa juhlissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
©️Lari Heinonen Kauppakeskus Mylly 2018

Kerro bändille juhlien muustakin ohjelmasta

Bändille on hyvä kertoa hieman muustakin juhlien ohjelmasta, jotta he osaavat sommitella biisejä oikeisiin paikkoihin. Esimerkiksi, jos bändi aloittaa jo vieraiden ruokaillessa, voisi olla hyvä soittaa hiukan pienemmällä volyymillä rauhallisia hyväntuulisia kappaleita. Loppuiltaa kohden yleensä meininki senkun kovenee ja vauhti kasvaa.

50739418_1992870664095657_6612714236571287552_o
Kuva Vili Viljanen 2019

Kerro, jos juhlissa on mukana lapsia

Jos juhlissa on paikalla lapsia, ehdottomia hittejä ovat olleet Frozenin Taakse jää ja Let it go, Robinin biisit kuten Boom Kah ja Hula Hula, sekä Sata Salamaa!

Kuinka monta biisiä voi toivoa?

Jos on kysymys häistä tai hyvin erityisistä juhlista, kuten pyöreistä vuosista jne, on tietenkin tärkeää, että bändiltä saa toivoa henkilökohtaisesti tärkeitä biisejä! Meiltä voi hyvin toivoa valssien lisäksi kolme biisiä, mutta sen jälkeen resursseja alkaa kulua ja käyttöön otetaan lisäbiisi-hinnasto.

Häävalssit tulevat aina hääparilta.

Häävalssien ei tarvitse olla oikeita kolmitahtisia valsseja, vaan nykyään parit tanssivat useinkin omiin lempiballadeihin, jotka merkitsevät jotain pariskunnalle.

Toivebiisit käytännössä

Usein bändeillä on jokin raja toivebiiseille. Tämä ei johdu laiskuudesta eikä ylimielisyydestä. Bändeillä on yleensä omia valmiiksi yhteen harjoiteltuja settejä, joista he sommittelevat soitettavat kappaleet. Näihin setteihin kannattaa luottaa, sillä bändit ovat soittaneet lukuisissa tilaisuuksissa ja oppineet siellä, mitkä ovat juhlijoiden favoriittejä.

Minkälaisia biisejä voi toivoa?

Melkeinpä minkälaisia vain! Itse en örise black metal-kappaleita, enkä loista nopeissa räpeissä! Mutta mitä teknisesti vaikeampi biisi tai balladi, sitä innokkaammin otan haasteen vastaan ja annan parastani 😉 Kannattaa siis rohkeasti ottaa puheeksi biisit bändin yhteyshenkilön kanssa.

Kun tulee tutuhko toivebiisi, se voi mennä joukkoon heittämällä, kun ottaa vaan soinnut tai nuotit nenän eteen, mutta yleensä ihan uusien biisin äärelle pitää kokoontua vähintään tsekkaamaan laulajalle tai laulajille sopiva sävellaji, ja kyllä laulajana itse ainakin haluan muutaman kerran vetää biisin läpi, ennen kuin menen ja esitän sen asiakkaalleni! 

Screen Shot 2018-12-23 at 0.26.16Siksi listan ulkopuoliset toivebiisit vievät aikaresursseja usein moneltakin bändin jäseneltä, ja jos laskee, että yhteen toivebiisiin panostaa vaikkapa puoli tuntia, niin siinä vierähtää helposti monta tuntia soittoaikaa ylimääräistä, mitä ei olla huomioitu bändin hinnastossa. Siksi monella bändillä on lisäbiisi-hinnasto.

Lisäbiisi-hinnastoon kuuluvat usein myös erikseen esim kirkossa tai vihkitilaisuudessa esitettävät kappaleet.

Loput Spotify-listalle

Itse suosittelen usein, että ne biisit, mitkä eivät mahdu live-settiin, ja jotka menevät näin ollen budjetin yläpuolelle, kannattaa laittaa Spotify-listalle, jota voi soittaa bändin tauoilla ja viimeisen setin jälkeen.

Positiivista on, että aina toivebiisien myötä ns vakiosettilistamme kasvaa, eli loppujen lopuksi muut hyötyvät toisten toiveista ❤

Mitä meillä on settilistoilla

Usein olen lähettänyt listan muilla keikoilla soitetuista kappaleista tilaajalle nähtäväksi, niin saan kuvan soitettavasta musiikista. Minulla se on ollut seuraavanlainen.

Keikoilla soitettua

  • Eternal Flame
  • Vadelmavenepakolainen – Kasimir
  • Älä droppaa mun tunnelmaa – Vesala
  • Boom kah Robin, Robin – Hula hula
  • Sinä ansaitset kultaa – Jari Sillanpää
  • Romanssi -Leif Wager
  • Grenade – Bruno Mars
  • Rakkauden jälkeen- Carola
  • Let it go – Frozen, Taakse Jää – Frozen
  • Cry me a river – Julie London
  • Nothing else matters – Metallica
  • Anssi Kela – 1972
  • I want to break free – Queen
  • We will rock you – Queen
  • Kohta sataa – Parkkonen
  • Främling – Carola Häggqvist
  • Vapaus käteen jää – HALOO HKI
  • Päivänsäde ja Menninkäinen
  • Woman in love – Barbara Streisand
  • Dancing Queen – ABBA
  • Sata salamaa – Virve Rosti
  • Viimeinen – Nylon Beat
  • Kuolevainen – Johanna Kurkela
  • Rakkauslaulu – Johanna Kurkela
  • My Way – Frank Sinatra
  • Maailman toisella puolen – HALOO HKI
  • New Rules – Dua Lipa
  • Fame – Irene Cara
  • What a feeling – Irene Cara
  • Money money money – ABBA
  • Mamma Mia – ABBA
  • Rolling in the deep – Adele
  • Kun katsoit minuun – Anna Eriksson
  • Tulenliekki – oma
  • Rovio – oma
  • Kun kuuntelen Tomppaa – Paula Koivuniemi
  • I will always love you – Whitney Houston
  • Someone like you – Adele
  • Yesterday – The Beatles
  • Missä muruseni on – Jenni Vartiainen
  • I have nothing – Whitney Houston
  • Winner takes it all – ABBA
  • Kaikista kasvoista – Anna Ericsson
  • Savanni – ULTRA BRA
  • Sinä lähdit pois – ULTRA BRA
  • Yhtenä iltana – Hector
  • Oikeesti – Finlanders
  • Madafakin darra – Roope Salminen & koirat
  • Kaksi Puuta – Juha Tapio (Viljami Sainio)
leaves_0007
Kuva: Kalle Kervinen http://www.kallekervinen.com

Lisäksi olemme vetäneet Heikki Laatikaisen kanssa The Leaves of Autumn-bändimme tuotantoa, ja on tullut toiveita esittää tätä omaa tuotantoa myös yksityisjuhliin! Omaa tuotantoa bändit esittävätkin varsin mielellään, kun tilaisuuden saavat!

Joulun aikaan löytyy tottahan toki omat joulusetit. Itse laulan mielelläni perinteisten suomalaisten kauniiden kappaleiden lisäksi uudempaa tuotantoa ja pop-tuotantoa kuten Mariah Careyn iki-ihanaa All I want for Christmasia, Whamin Last Christmas ja sitten esimerkiksi Gleen tuoreita joululaulusovituksia.

Lasten synttäreillä lauletaan usein Lasten Synttärihahmot-hahmon mukaan sopivia biisejä lasten elokuvista ja muita lasten lauluja.

Broadway-musikaalien legendaariset kappaleet onnistuvat nekin ja odottelen kiltisti, että joku musikaalifani haluaisi toivoa sellaisia biisejä! Myös jazz on lähellä sydäntä.

Kysy lisää! Vastaan mielelläni!

Tina

tinantuotannot@gmail.com

Lue myös: MILLAINEN BÄNDI HÄIHIN?

 

Minullekin mummona 3000 euron kahvinkeitin!

Vierailimme viime viikonloppuna Rakenna & Sisusta-messuilla Turun Messukeskuksessa harjoittelijani Nooran sekä poikani Adden kanssa.

Ensin vain vaelsimme ja ihmettelimme, mitä kaikkea puun, kiven ja metallin makuista silmänruokaa onkaan tarjolla. Kun saavuimme B-hallin osastolle, oli pakko kaivaa kännykkä taskusta ja ottaa kuva!

Suomalaiset alkaneet hyväksymään espressoja

52596526_2300494356648948_3158860751565750272_n
Nämä kahden ja kolmen tuhannen euron arvoiset laitteet ovat kuulemma uusin kahvi-trendi.

Silmäni olivat nimittäin osuneet mikroaaltouunia hieman suurempaan kodinkoneeseen, joka paljastui kaikkien aikojen kahvinkeittimeksi! – ja joka olikin tarkemmin sanottuna kahvikeskus.

Wow! Ihmettelimme koneen funktiota ja myyjä tulikin kertomaan meille lisää.  Meille kerrottiin, että suomalaiset ovat pikkuhiljaa alkaneet hyväksyä espresso-pohjaiset kahvit.

Koneen parhauksia on se, että siinä on puhdistusohjelma. Kahvin saa aina tuoreena, eikä tarvitse kaataa puolta pannua viemäriin kiireisinä aamuina – ellei kotona ole ennakkoluulotonta miestä, joka lämmittää jäähtyneet lirut vielä mikrossa.

Minun oli pakko stalkata Veikon Koneen – joka ei muuten millään lailla tue blogiani – nettisivuja. Siellä, kuten muillakin kodinkonemyyjillä Giganttia unohtamatta myydään myös hiukan pienempiä espresso-keittimiä. Mietin, milloin minä tulen tarvitsemaan tällaisen keittimen – ehkä mummona?

Metalliset, kylmät ritarit

Kahvinkeittimien uusien tulokkaiden rinnalla silmään pistivät uljaat metalliset jääkaappi- ja pakastin-rivit. Niitä sitten riitti. Pohdin, ostavatko ihmiset tosiaan messuilta jääkaappeja ja oliko tarpeellista, että niitä oli todella näin paljon, samanlaisen näköisiä riveissä? Ehkä tiedän sitten seitsemän vuoden päästä, kun aloitan keski-iän, ja nämä sisustus- ja remonttijutut alkavat jo olla sellainen perus harrastus. Tai ehkä tulen äitiini, joka tyytyy verhojen vaihtamiseen noin kerran viikossa.

Vallankumous tulee

Keittiöt valtaa muuten tulevaisuudessa liesi, joka ei ole lieden yllä, eikä edes alla, vaan ihan suoraan päällä. Esitekin sen jo kertaa, että kyseessä tulee olemaan vallankumous. Uskon siihen, kun näen, miten kaunis, tekninen tekohöyry leijailee kattilan kannen alta alaspäin kuin pieni, siveä keijukainen.

Milloin tapahtuu LVI-koneiden evoluutio?

Koska olen henkilökohtaisesti haaveillut omakotitalo-asumisesta jo useamman vuoden,

51836629_888454031325057_4694827351098261504_n

ja koska olen työni puolesta kiinnostunut LVI-alan jutuista, oli tietenkin pakko käydä katsomassa, miltä näyttävät erilaiset LVI-koneet! Nyt tiedän, miltä näyttää muutkin laitteet kuin ilmalämpöpumppu ja lämminvesivaraaja.

Laitteet olivat yllättävän samannäköisiä suuria pömpeleitä, ja otin kassillisen esitteitä näistä. Jäin pohtimaan, että jos nämä laitteet olisivat yhtä visuaalisesti käytössä kuin televisiot ja tietokoneet, olisivatko nekin evoluutioituneet jo pienempään kokoluokkaan?

Tokihan tämä on jo osittain tapahtunut, sillä laitteita voi usein jo säätää digitaalisille vehkeillä ja vaikka puhelimella.

LVI-laatikoille naamat?

Mielipiteeni on, että koska lämpöpumppu-aihe on varsinkin omassa keskuudessani puheenaiheena tylsä ja glitteritön, olisi fiksua panostaa osastojen messuilla ja hauskentaa näitä laitteita jotenkin. Voisiko niille piirtää naamat?

Yritin näyttää todella kiinnostuneelta eri maalämpö-laitteiden vierellä, mutta esittelijät eivät tulleet kertomaan mitään. En ehkä näyttänyt siltä, että olen alalla tai remontoimassa, mutta olis ollu kivaa saada vähän huomiota. Onneksi multa löytyy asiantuntevia lähteitä, joilta voin kysyä.

Pienillä timanteilla saisi varmasti aikaan hyvän kylpyhuoneremontin

51410420_361871461313213_1031027180240371712_nMessuilla etenkin Nooraa veti puoleensa timantit. Ne, sekä mahtavat marmorilaatat esille asetetuissa kylpyhuoneissa saivat meidät unelmoimaan remonteista ja silittelimme laattoja hartaasti.

Saunatkin olivat ihan kivoja. Mihinkään ei saanut astua eikä koskea, mikä oli miesväen mielestä hieman tylsää. Edes porealtaaseen ei saanut mennä.

Keille messut tarkoitettu?

Kun olimme jo kadottaneet suuntavaiston, törmäsimme keskellä messukatua vanhoihin tuttuihimme. Jäimme jorisemaan, ja sillä aikaa Adde riisui kenkänsä ja asettui muina miehinä mukavaksi Unikulman sänkyyn. Mukava myyjä piti hänelle sopivan esittelyn. Jos olisin antanut luottokortin pojalle, kaupat olisivat varmasti syntyneet.

Kokemuksesta tuli mieleen, että Rakenna- ja Sisusta-messut näyttävät tällä hetkellä keski-ikäisille suunnatuilta messuilta. Mutta eivätkö ne periaatteessa ole myös lapsiperhe-messut? Moni perheenlisäystä toimittava taho kuitenkin muuttelee kokoajan suurempaan ja suurempaan. Ehkä jonkinlainen lepo-osasto voisi viehättä lapsiperheitä, sekä ihan vaikkapa vanhempia ihmisiä, joilla on haasteita liikkua.

51982091_519603532200622_1851525062314688512_n.jpg

Yhteenveto

Kaiken kaikkiaan oli kivaa olla messuilla. Koska olimme perjantai-päivän ainoa lapsi-seurue, saimme kaikki ilmapallot ja karkit. Puhelinliittymäkin tuli vihdoin vaihdettua!

Siisteimpiä juttuja olivat ehdottomasti uudet, markkinoille tuodut tekniset laitteet ja tietenkin OP:n Keijo-robotti, joka osasi tanssia ja antaa sijoitusvinkkejä. Hyödyllisin piste taisi olla se, missä oli palomiehiä ja kerrottiin paloturvallisuudesta. Myös kodin turvalaitteet kiinnostivat ”sittenkunmuutanomakotitaloon”-tasolla.

Vihkiytyneenä kulttuurituottajana kaipasin koko tapahtumaan edes jotain taidetta. Estetiikkaa, klassista musiikkia, jotain esiintyjää.

Osallistuimme niin moneen arvontaan, että tuli oma nimi ja osoite jo korvista ulos loppupäivästä. Toivottavasti voitamme jotain! Erityisesti jäämme Nooran kanssa toivomaan kotisiivooja-palkintoa vuodeksi.

Lopuksi kiitettäköön Jounia lipuista! 🙂

 

 

 

 

Millainen bändi häihin?

Olemme keikkaileet muutaman vuoden aktiivisesti eri kokoonpainoissa mm. Viljameiden kanssa. Joulukuussa mukaan tupsahti tavallaan myös E. Perttu ja lisättiin se meidän Whatsapp-ryhmään. Hän soittaa selloa – miettikää miten ihanaa oli laulaa joulubiisejä sen säveliin!

Multa kysytään usein elävän musan tarjousta erinäisiin tapahtumiin, yleensä duosta. Miksi? No, mä luulen, että asia on vaan niin simppöl, että se on halvempi. Juhlissa on joku budjetti, ja kaikki maksaa ihan älyttömästi. Varsinkin kaikki, mikä alkaa häällä, maksaa vielä enemmän – kyl te tiiätte mitä mä tarkotan.

Mä haluan, että yleisöllä on kivaa!

Kun kyse on suurista juhlista, kuten häistä tai vaikkapa viiskymppisistä, suosittelen kuitenkin isompaa kokoonpanoa kuin duon. Syyt ovat seuraavat:

Mä haluan, että vierailla, eli yleisöllä on kivaa! En halua, että ne kuuntelee ja kattoo

20989144_800107400148874_2396091440576454081_o
Jannen kaa keikal Mynikses ©️Random person, Mynämäki 2018

välillä mun mekkoa ja joku voi sanoa, et ”ihan kiva”, nätti lauluääni”… Mä haluun, että ne nytkyttää niitten päätä, vähän jorailee, haarukka kädessä, skumppalasi toisessa… Niin just, heiluta sitä mukia Paavo! Anna sen juoman läiskyä! Jess!

Duolla ei vaan saa niin paljon volyymiä musailuun, kuin bändillä saa. Enkä tarkoita nyt äänen voimakkuutta, vaan niinku sitä täyteläisyyttä! Yleensä kuitenkin halutaan, että yleisö nimenomaan tanssii. Ja kaikki katos ei vaan saa sitä tanssimista itsestään ulos ihan helposti. Päinvastoin. Ihmisillä on tapana oikein pidätellä sitä sisällään! Paitsi brassit ja kuubalaiset. Ne tanssii vaikka ne kuulis vaan jonku kolauksen keittiöstä ja  haluu uskoa, että se on sambarumpu – trust me I know, mä oon brassin exä. Por favooor!

Esimerkiksi, jos on kyse pitkästä keikasta, kolmestakin setistä, niin aika paljon saa yksi kitaristi rämpyttää, jotta ääniaallot saa juhlavieraiden selkäytimet väpättämään, ja kutsumaan ne tanssilattialle. Illan päätteeksi saa keräillä soittokamojen lisäksi myös kitaristin lavalta ja raahata autoon.

Tilaa trio – ihan vähintään

Näin kävi kerran eräillä seittemänkymppisillä. Tila oli melko intiimi, joten ääntä kyllä riitti, mutta olimme Viljami Viktorssin kanssa täysin aliarvioineet synttärisankarin tanssijalan vipatuksen… Me luultiin, että se on seitkyt, tottakai se haluaa vanhempaa musaa, ja suomalaista – oltiin typeriä olettajia! (Vaikka Saikkonen opetti mulle jo 2009 myynnissä, ettei saa koskaan olettaa! I failed!)

Synttärisankari toivoi mitä villeimpiä rock’n’roll-vetoja! Se oli ihan hullua! Keikka oli tosi hauska, ja nuorimmat väsyivät ennen eläkeläisväkeä! Siis ihan mennen tullen. Jälkikäteen mietin, että olisipa meillä ollut kolmas soittaja mukana – tai sit ihan vaan Bad Fellas ois voinu pärjätä siellä! 😀

I will break your heart

No joo. Mutta tilaa silti trio tai quartetto, vähintään. Oot sit hääpäivänä iloisempi. Duolla saa esimerkiksi laulu + piano-yhdistelmällä kivaa tyylikästä tunnelmaa, jos on sellaiset ihkut glitteripuku päällä ja ohjelmaa halutaan lähinnä ruokailun taustamusana. Viljami Sainiokin laulaa, joten ollaan saatu toteutettua kivoja duettoja keikoilla.

Mä on sielultani ballaadi-ihminen, joten laulan kyllä tosi mielelläni dramaattisesti Whitney Houstonia, Mariah Careytä ja itketän kansaa. Trust me, I will break your heart. Duolla soittaminen isoissa häissä on silti vähän sama, ku mä lähtisin nyt yrittää työntää mun naapurin autoa lumikasan yli – se ei vaan saa samaa poweria. Tai vähän ku lasten leikkikaivurilla koittas oikeesti tehä talonpohjahommia – nyt vähän liiotellusti.

22289635_834207166750156_1937690522647818739_o
Tä on vaan niin hyvä kuva Viktorssista

 

Triolla, jos nyt on vaikka laulu, piano ja kitara, saa jo aikaan enemmän. Ollaan vedetty Queeniä, Robinia, ABBAA ja Haloo Helsinkiä… Mutta heti, kun soittajia on neljä, niin voi kuulkaas! Saa jo soittajat välillä pyyhittyä hikeä ja saan otettua vesihörppyä – mulla menee muuten aina noin pari tuoppia vettä per setti, ainakin loppuiltaa myöden.

 

Aasinsilta

Kerran oltiin vetämässä duolla joulusettejä Ihan Vaan Pubissa. Kurkku oli yhtäkkiä rutikuiva yhden vesituopillisen jälkeen. Sami oli ystävällisesti laittanu mulle lasin viiniä kylkeen ja vedin sen puolivahingossa, jollain eläimellisellä intuitiolla ykkösellä.

Anyways… Jos kuuntelet vaikka radio-Daytä, niin onhan se hieno tunnelma, jos ajattelee, että Johanna Kurkelan joku nätti biisi, joka soi vaan pelkän kitaran kanssa. Mutta sitten kun mietit, että tanssittaisko se sun bestmänejä tai kaasoja – I don’t think so.

Ota siis isompi pändi.

Cheers,

Tina

Screen Shot 2018-12-23 at 0.26.16
Herkkä kirkkokonsertti joulukuussa. Me ollaan tyylikkäitä.

 

Ai niin, viel yks juttu.

Tinan muistilista hääbändin tilaamisesta

  1. Tilaa isompi bändi.
  2. Tilaa 2 tai 3 settiä. Kysy erikseen esim kirkkossa laulamista.
  3. Jos sulla on pieni bändi, varaa menevä soittolista Spotifyistä pikkutunneille. (Meidän tapauksessa mekin voidaan ihan hyvä tehdä se lista tai käyttää suosittuja)
  4. Varaa bändille joku oma tila, missä ne voi levätä, virittää kitaraa, selata listoja, vaihtaa palautteita, meikata, syödä jotain ja jutella ääneen. Jos ei oo, niin edes joku pieni nurkka keittiöstä, josta saa kahvia.
  5. Settien väleissä muusikot tykkää pitää n 15-30 minuutin taukoja. Vartti ois minimi, koska pitää tankata.
  6. Kysy setti-ehdotus bändiltä – ei kaikkee ole pakko ite miettiä. Kysy häävalssi-idiksiä, tai valitkaa ei-valssiset romanttiset lempikappaleenne.
  7. Ruokkikaa taiteilijoitasi.
  8. Kertokaa vaatimuksenne ajoissa. Se on ihan ookoo vaatia jotain. Ne on SUN HÄÄT!
  9. Kysy bändiltä muutakin apua häihin – me tunnetaan paljon hää-alan tyyppejä.
  10. Kerro bändille, mihin ne parkkeerata ja mistä ovesta ne saa roudata.

Vastaan mielelläni kysymyksiin. Tiedän, et niit saatto herätä! tinantuotannot@gmail.com

 

Työharjoittelijana osana murhamysteeriä

18.1.2019

Matkailualan opiskelija monipuolisessa rupeamassa

Olen Fantastic Productionssin työharjoittelija Markus. Opiskelen Rasekolla matkailua ja aikaisemmin olen valmistunut Konservatoriolta laulajaksi ja lisäksi olen valmistunut tarjoilijaksi. Kaikkia näitä taitoja olen päässyt hyödyntämään työharjoittelussani.

Yksi hauskimmista kokemuksistani harjoittelussani on ollut murhamysteeri. Pääsin impro-näyttelemään ja opastamaan ryhmää murhan selvittämisessä! 

Osallisena murhamysteerissä oli n. 40 henkeä. Kaikki saivat oman roolin ja tarinan, jonka pohjalta murhaa lähdettiin selvittämään. Päivä alkoi valmistelemalla juhlatila valmiiksi asiakkaille. Johtolankoja piilotettiin ja taustajuonia tarkistettiin. Yhteistyökumppani HeViProps tuli koristelemaan ja valaisemaan paikan uuteen – vai pitäisikö sanoa vanhaan uskoon. Fiilis oli magical.

Kohokohta kuitenkin oli juhlavieraiden saapuminen paikalle. Aluksi osallistujat pukivat yllensä roolivaatteet ja he saivat roolikortit, joiden takana luki jotakin heidän ajatuksistaan. Tällä tavalla yksi heistä tuli valituksi myös murhaajaksi. Etsivä ja konstaapeli valittiin erikseen ratkaisemaan murhaa. Kun roolit oli jaettu ja vaatteet puettu, himmennettiin valot.

Juhlavalaistus sai tapahtumapaikkana toimineen Ala-Lemun kartanon suorastaan kummittelemaan.

Itse olin alkuillasta palvelija, mutta huonoksi onnekseni juuri minut murhattiin! Loppuillaksi minulle oli varattu rooli palvelija-minäni kaksoisveljenä, joka palasi kaukomailta Suomeen kuultuaan perheessä sattuneesta tragediasta.

night building forest trees

Punaisessa ja vihreässä valossa murhamysteeri oli hauskaa ja orientoituminen tapahtumiin kävi kuin itsestään. Koko porukka oli mukana tapahtumissa omissa rooleissaan. Aluksi heittäytyminen oli erilaista kuin illan lopulla, jolloin roolipeli oli jo käynyt tutuksi.

Illan aikana nautittiin myös maukas ateria, jonka oli paikalle kattanut pitopalvelu Kolmas Linja. Myös ruokailun aikana paljastui murhamysteeriin liittyviä johtolankoja. Ruokailun jälkeen murha alkoikin jo paljastua. Ilta huipentui murhaajan kiinni jäämiseen ja syyttömien vapauttamiseen epäilyistä.

Itse pidin kokemusta erittäin hurmaavana ja mukaansatempaavana. Murhamysteeri on hauska ja erilainen vaihtoehto kaveriporukoille illanviettoihn tai vaikkapa polttareille. Myös yrityksien tykypäiville murhamysteeri sopii erinomaisesti.

Markus Ainasoja

fog-1220491_1920.jpg

”Opin puhumaan rahasta, koska oli pakko”

(Juttu kopioitu Turun Sanomien artikkeli:)

”Opin puhumaan rahasta, koska oli pakko” – Keikkalaulaja teki oppaan siitä, kuinka oman taiteen ympärille luodaan bisnestä

Keikkailevien artistien ja keikkojen tilaajien kirjavat motiivit, yhteisten pelisääntöjen puute sekä suoranainen tietämättömyys tekevät kentästä villin vyöhykkeen.

Ari-Matti Ruuska

Tiina Salminen da Costan mielestä keikkailevien artistien palkkio-asioista olisi tärkeää puhua nykyistä avoimemmin.

Tiina Salminen da Costan mielestä keikkailevien artistien palkkio-asioista olisi tärkeää puhua nykyistä avoimemmin.

Annina Karhu

– Ihmisillä on usein tapana hakata päätään seinään niin kauan, että tulee kuhmu, näpäyttää keikkalaulaja ja Humanistisesta ammattikorkeakoulusta vastikään kulttuurituottajaksi valmistunut Tiina Salminen da Costa.

Hänen tuoreen opinnäytetyönsä Luo liiketoimintaa taiteesi ympärille – Opas vapaan kentän artisteille lähtöideana toimi artistien usein kokema rahakammo.

– Taide on monelle intohimo ja henkistä pääomaa, joka koetaan hankalaksi hinnoitella. Rahalla on paha kaiku, eikä se monen mielestä saisi missään tapauksessa olla syy, miksi taidetta tehdään, Salminen da Costa kertoo.

Hän tuntee paljon esiintyviä taiteilijoita ja hänelle ovatkin tulleet tutuksi asenteet: ”taas tuli tehtyä ilmaiskeikka” tai ”taas ne maksoivat huonosti”.

– Artistit ovat kuitenkin itse sopineet keikkansa niillä ehdoilla, jotka heitä sitten harmittavat, Salminen da Costa muistuttaa.

Hän itse toimi ennen opintojaan viisi vuotta digitaalisen markkinoinnin b to b -myyjänä.

– Silloin opin puhumaan rahasta, koska oli pakko. Ilman tätä kokemusta en ehkä osaisi arvostaa liiketoiminnallista ajattelutapaa.

Opinnäytetyötään varten Salminen da Costa keräsi tietoja artisteilta, heidän työnsä tilaajilta sekä asiantuntijoilta.

Tutkimuksen kohteena olivat vapaan kentän artistit, jotka eivät ole menestyneitä julkisuuden henkilöitä vaan freelance-keikkailijoita.

Erilaisten Facebook-ryhmien kautta jaettuun kyselyyn vastasi 170 artistia, joista reilu puolet oli muusikkoja. Muista ammattiryhmistä olivat edustettuina näyttelijät, teatteri-ilmaisunohjaajat, pyroartistit, tanssijat ja stand-up-koomikot.

Kyselyn tulos kertoo, että kahdeksan kymmenestä keikkailevasta artistista tekee silloin tällöin ilmaiskeikkaa. Joka kymmenes tekee sitä jatkuvasti. Esiintyjän tyypillinen ansio on 150–300 euroa keikasta, ja keikkoja on keskimäärin parina viikonloppuna kuukaudessa.

Esiintyjissä kysely nosti pintaan paljon tunteita, mutta keikkojen tilaajien näkökulmasta tilanne näyttää usein hieman erilaiselta. Tilaajat esimerkiksi kertoivat, että moni artisti itse pyytää saada tulla soittamaan ilmaiseksi.

– Tämä hieman yllätti minut. Artistien markkina-arvo ei ole korkea, koska he pelkäävät pitää puoliaan. Taiteilijat itse luovat kentän sellaiseksi kuin se on, Salminen da Costa pohtii.

Ari-Matti Ruuska

Tiina Salminen da Costa on keikkalaulaja ja kuttuurituottaja.

Tiina Salminen da Costa on keikkalaulaja ja kuttuurituottaja.

Keikka-artistin arki on tuttu myös Salminen da Costalle itselleen. Hän laulaa eri kokoonpanoissa ja tekee tuliesityksiä. Esiintymisiä on niin kirkoissa, yksityistilaisuuksissa kuin baareissakin.

– Kokemuksen myötä olen alkanut hahmottaa sitä, kuinka paljon kulutan keikkaan resursseja ja kuinka paljon palkkaa voin pyytää.

Salminen da Costalla on tullut vastaan sellaisiakin tilanteita, että on sovittu keikka ja palkkio, mutta jälkeenpäin tilaaja ei haluakaan maksaa koko summaa.

– Silloin olen miettinyt, uskallanko purnuttaa tästä asiasta, ja jos purnutan, niin en ehkä koskaan enää pääse siihen paikkaan keikalle.

Salminen da Costa kokee, että artistien pitäisi pystyä pitämään puoliaan, koska samalla tulee puolustaneeksi kaikkien kollegoiden etuja, ja kulttuuritarjonnassa säilyy tietty laatu.

Keikkailevien artistien palkka-asioista olisi Salminen da Costan mielestä tärkeää puhua avoimesti. Tässä suhteessa hänen opinnäytetyönsä on yhdenlainen keskustelunavaus.

– Palkoista puhumisen ei tarvitsisi olla salaista kuiskuttelua.

Salminen da Costa muistuttaa, että se helpottaisi myös keikkojen tilaajia, jos olisi selkeämmät pelisäännöt sen suhteen, mitä mistäkin pitää maksaa.

– Tilaajien on esimerkiksi usein vaikea ymmärtää, mitä kaikkea maksimissaan 10 minuutin tuliesitys vaatii. Taiteilijan on tehtävä lupahakemukset, hoidettava paikan päälle vaahtosammutin ja sen käyttäjä ja tehtävä koreografiat, puhumattakaan siitä, että työssä on aina läsnä todellinen vaara.

Kyselyn mukaan ammattilaisuuden määritelmä on artisteille itselleenkin melko epäselvä.

– Olisi tärkeää määritellä, milloin voidaan puhua ammattilaisuudesta. Jossain tapauksessa on kyse harrastamisesta, joku keikkailee oman intohimonsa vuoksi, joskus keikat taas vastaavat kysyntään ja siitä tulee työtä, josta maksetaan rahallinen korvaus.

Ammattilaisuuden määritteleminen esimerkiksi vuosikokemuksen perusteella on hankalaa, koska jotkut esiintyvät tiiviisti ja toiset vastaavasti paljon harvemmin.

Koulutuksella on monesti merkitystä, mutta toisaalta esimerkiksi monilla ammattimuusikoilla ei välttämättä ole muodollista koulutusta alalle.

– Jos osaa laulaa tosi hyvin, voi vaikka osallistua Voice-laulukilpailuun, ja päätyä alalle.

Jonkinlainen järjestäytyminen ja standardien päättäminen olisi Salminen da Costan mukaan joka tapauksessa tarpeen.

Ensiapua keikkailijan arkeen on tarjolla opinnäytetyön ohessa syntyneestä Luo bisnestä taiteesi ympärille -oppaasta, jonka tarkoitus on antaa keikkaileville artisteille tietopohjaa oman alansa ja omien kykyjensä tuotteistamiseen.

Luo bisnestä taiteesi ympärille -opas on avoimesti ladattavissa Theseuksesta ja Tiina Salminen da Costan nettisivuilta.